Vaaleista on yli viikko ja loppuraporttia ei ole tullut. Olen ollut siitepöly & katupölyjen vuoksi ihan tukossa kieltämättä ne ovat tänä vuonna verottaneet aivan tolkuttomasti. Lähinnä yöunia, koska kun on tukossa, niin ei nuku ja 6 päivän jälkeen alkaa olla aika poikki. Onneksi kevät alkoi vasta vaalien loppusuoralla, koska kampanjointia ulkotiloissa en olisi enää tällä viikolla pystynyt tekemään. Mutta tässä väsynyt loppuraportti vaaleista (vesisadetta odotellessa, jotta itsekin pääsisi nauttimaan ulkoilmasta):
”Vai että pari mielipidekirjoitusta ja vähän somemarkkinointia?” – kysyi mieheni hymy kasvoillaan pari viikkoa sitten. Noilla sanoilla taisin tosiaan myydä hänelle ehdokkuuteni viime vuonna marraskuussa, kun hän lupasi tukensa minulle kampanjaan. Tuki oli äärimmäisen tärkeä jo senkin kannalta, että meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja mummot/sukulaiset asuvat muualla. Joten jo niistä lähtökohdista, kampanja on vaatinut ponnisteluja koko perheeltä, tiukkaa kahden työssäkäyvän aikataulujen kalenterointia ja kampanjamenojen suunnittelua tähän yhtälöön.
Olin myös hyvin tietoinen mun kampanjabudjetista, joka oli noin 6000 e, suhteessa rahamäärään, mikä tarvitaan läpimenoon. Viime eduskuntavaaleissa (2019) kokoomuksen läpimenneiden ehdokkaiden keskiarvo kampanjan koko oli 55 000 euroa. Koska puhun edelleen sen puolesta, ettei velaksi eletä, en olisi voinut kuvitella tekeväni kampanjaa yhdelläkään velkaeurolla. Ja koska raha ei puhunut mun puolesta, yritin kompensoida sitä rohkealla, itsensä likoon laittavalla kampanjalla.
Olen siis tyytyväinen ”Pari mielipidekirjoitusta ja vähän somemarkkinointia” – kampanjaani, vaikka ei se ihan sille tasolle jäänytkään. Olen myös saanut paljon palautetta raikkaasta, oivaltavasta ja minun näköisestäni kampanjasta ja niistä kiitos. Sitä kampanja todellakin oli, koska ideat ja toteutuskin olivat pääsääntöisesti minun, mutta toki minulla on ollut hyvää tiimiä taustalla, joka antoi palautetta ideoista (suinkaan kaikkia ei toteutettu) ja sparrasi parempaan. KIITOKSET! Puhumattakaan flyereiden ja somesisällön jakajista, ootte parhaita!
Tein myös jonkun verran yhteistyötä muiden ehdokkaiden kanssa ja jotkut jopa ihmetteli ääneen sen järjettömyyttä mm. miksi esim. jaan muiden kok ehdokkaiden vaalimainoksia. Vastaan edelleen kuten aiemminkin (liekö johtuu dippainssin papereista) mutta ymmärrän vaalimatematiikan päälle ja uskon yhteistyön voimaan – samoista äänistä on turha taistella ja jos minun tapani viedä asioita eteenpäin ei iske, ehkä jonkun muun joukkueen pelaajan tapa iskee ja se on voitto meille. Myös kuntavaaleissa jaoin muiden ehdokkaiden mainoksia ja aivan varmasti jaan myös seuraavan kerran. 😉
Kampanjan lähtökohtiin nähden voinkin sanoa, että kaikkeni tein, mitä tehtävissä oli vuorokauden tuntien ja rahallisten resurssien puitteissa. Kilpailuhenkisenä voin kuitenkin kernaasti myöntää, että olen huono häviäjä. Jopa mun 6-vuotias tyttö tietää sen. 😀 Joten vaikka lähtökohtaisesti tiesin mun paikan kampanjassa, mieluummin voitan kun häviän.
No mutta kannattiko ehdolle lähtö? Aloin pohtia asiaa toden teolla tänään, kun tyttäreni sanoi spontaanisti (emme keskustelleet vaaleista): ”Äiti sun ei ois kannattanut lähteä ehdolle. Eihän sua valittu.” Niinhän se on, et kirvelevä totuus tulee lasten suusta ja en osannut Lyylille sanoa oikein mitään. Jos asiaa ajattelee noin mustavalkoisesti, niin Lyyli on ihan oikeassa. Haluan silti ajatella, että olen yhden kokemuksen rikkaampi ja aika näyttää minkä arvon kokemus saa.
Kaiken kaikkiaan siis oli kokemus ja myönnän jääneeni koukkuun ja halu vaikuttaa, on vain kasvanut. Mikäli kuntavaaleissa kannatukseni nousee (vs. viime kuntavaalit), on hyvinkin todennäköistä, että olen ehdolla 4 vuoden päässä ek-vaaleissa. Toki riippuu paljon myös muiden ehdokkaiden asetelmista, sillä toista kertaa en mukaan lähde ns. täyte-ehdokkaan roolissa😉
Täytyy vielä loppuun todeta, et olen kiitollinen kanssaehdokkaille ja etenkin kokoomusporukalle hyvästä tsempistä. Oskari Valtolan kanssa kampanja-aikana tuli vietettyä hetki, jos toinenkin ja teimme aidosti yhteistyötä, kiitos siitä Oskarille – kaikki eivät olisi tähän pystyneet. Yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, jos halutaan saada asioita aikaan ja Oskari jos kuka on herrasmies ja yhteistyönmestari. Voimme siis olla Mikkelissä ja Etelä-Savossa ylpeitä uudesta edustajastamme.